Hommasin hetken tyhmyyden ja sekapäisyyden johdosta tuon levyn. Ja koska käsitin sen olevan Alessa, paljon halvempi kuin mitä sitten kassalla sain "pulittaa". Josta olen edelleen melko tympääntynyt.
Kyllä se siis Alelaarista kaivettin, muttei se ollut yhtä halpa kuin luulin.
SILTIKIN haluaisin rahani takaisin. Ja elämänikin, mutta se on eri asia.
("Fotobommaus": etsi kuvasta Timo Harakka ?!)
Levyn ehdottomasti PARAS kappale on "Terveisin Mä". Se muistuttaa HYVIN paljon jo ihan oikeaa ja valkoista, musiikkia ! Mutta sanomaltaan se on melko nurinkurinen minun näkökulmaani; samaistua en oikein voi, mutta hienoa musiikillisesti.
Ja muistuttaa hitaampaa versiota Hanoi Rocksin "Tragedystä". Se kitarointi lähinnä kai. Mutta on aikuisempi ja parempi teoksena tottakai.
"Rakas" on myös samantyyppinen, oikeaa musiikkia ja oikeasti oikein kyllä hyväkin ja tyylikäs videokin sillä on jne.
Ei siitä kai mitään sen kummempaa sanottavaa ole. Hyvä biisi ja hieno video.
Itse levyn nimikkobiisi "Hulluden Highway" on .....en tiedä mitä siitä oikein sanoa...? Modernien Aikojen suomalaisbiisien yksi noita paremmanpuolen biisejä, ja eritoten todella khuul video. Jonka kanssa nautittuna tuo on paljon parempi kuin yksin. Kai. En tiä. Mutta ei ne pahoja o. Yllättävänkin hyviä.
Jos olisin nuorempi jne, diggaisin kai melko paljonkin.
"Oh no, let´s go" on se viimeinen mainittava biisi. Se on aika hyvä itse asiassa. Ja kuulostaa hyvin aidolta ja vakuuttavalta kasarilta.
Taaskin, kuten yllä; jos olisin nuorempi ja elämäniloinen jne, olisi tuo oikeinkin hyvä biisi.
Varmaankin se onkin kyseisenlaisille olennoille.
Minulle lähinnä ihan "kiva", kevyt kasarilallattelu joka soi aina välillä päässä.
Itse tuo "digipäk" pahvilevykotelo on hieno ja tyylikäs.
Tuo Jerekö se lie(?), se iso kitaristinulkki, niin nin se näyttää tuossa kannessa, ja muutoinkin, joltain hevostenhoitajalta tai taluttajalta.
Elli joltain lesbobaarin emännältä / pitäjältä.
Tuo sammakonnaamainen kitaristi vain joltain muikistelija"heebolta" joka tullut tuohon ja ollut ninQ et "hei jou piipl...mä oon kans täs ja näi..tsiigataa hei, iha hyvä iha hyvä, kaikki o ihan hyvin!".
Ja paradoksaalista kyllä, on tuo rumpuapina kaiketi ehkä koko porukan siistein ja järkevimmän ja skarpeimman näköinen jäsen.
SELLAISTA ei ihan joka päivä näe !
Lopputulema on: ...mjääääääh.
Ihan jees, mutta iloisille ja nuorille, ei minulle.
Jaa.
Kyllä se siis Alelaarista kaivettin, muttei se ollut yhtä halpa kuin luulin.
SILTIKIN haluaisin rahani takaisin. Ja elämänikin, mutta se on eri asia.
("Fotobommaus": etsi kuvasta Timo Harakka ?!)
Levyn ehdottomasti PARAS kappale on "Terveisin Mä". Se muistuttaa HYVIN paljon jo ihan oikeaa ja valkoista, musiikkia ! Mutta sanomaltaan se on melko nurinkurinen minun näkökulmaani; samaistua en oikein voi, mutta hienoa musiikillisesti.
Ja muistuttaa hitaampaa versiota Hanoi Rocksin "Tragedystä". Se kitarointi lähinnä kai. Mutta on aikuisempi ja parempi teoksena tottakai.
"Rakas" on myös samantyyppinen, oikeaa musiikkia ja oikeasti oikein kyllä hyväkin ja tyylikäs videokin sillä on jne.
Ei siitä kai mitään sen kummempaa sanottavaa ole. Hyvä biisi ja hieno video.
Itse levyn nimikkobiisi "Hulluden Highway" on .....en tiedä mitä siitä oikein sanoa...? Modernien Aikojen suomalaisbiisien yksi noita paremmanpuolen biisejä, ja eritoten todella khuul video. Jonka kanssa nautittuna tuo on paljon parempi kuin yksin. Kai. En tiä. Mutta ei ne pahoja o. Yllättävänkin hyviä.
Jos olisin nuorempi jne, diggaisin kai melko paljonkin.
"Oh no, let´s go" on se viimeinen mainittava biisi. Se on aika hyvä itse asiassa. Ja kuulostaa hyvin aidolta ja vakuuttavalta kasarilta.
Taaskin, kuten yllä; jos olisin nuorempi ja elämäniloinen jne, olisi tuo oikeinkin hyvä biisi.
Varmaankin se onkin kyseisenlaisille olennoille.
Minulle lähinnä ihan "kiva", kevyt kasarilallattelu joka soi aina välillä päässä.
Itse tuo "digipäk" pahvilevykotelo on hieno ja tyylikäs.
Tuo Jerekö se lie(?), se iso kitaristinulkki, niin nin se näyttää tuossa kannessa, ja muutoinkin, joltain hevostenhoitajalta tai taluttajalta.
Elli joltain lesbobaarin emännältä / pitäjältä.
Tuo sammakonnaamainen kitaristi vain joltain muikistelija"heebolta" joka tullut tuohon ja ollut ninQ et "hei jou piipl...mä oon kans täs ja näi..tsiigataa hei, iha hyvä iha hyvä, kaikki o ihan hyvin!".
Ja paradoksaalista kyllä, on tuo rumpuapina kaiketi ehkä koko porukan siistein ja järkevimmän ja skarpeimman näköinen jäsen.
SELLAISTA ei ihan joka päivä näe !
Lopputulema on: ...mjääääääh.
Ihan jees, mutta iloisille ja nuorille, ei minulle.
Jaa.
Kommentit
Lähetä kommentti